perjantai 7. joulukuuta 2012

Laihuudenpalvonta: sairasta

Mä vihaan laihuudenpalvontaa. Vihaan ajatusta siitä että laiha=kaunis. Tää koko ajatus siitä, että tietynlainen ruumis on täydellinen on ihan vitun sairas ja kieroutunut. Ja mitä sairas ja kieroutunut idea tekee ihmismielelle? No sairastuttaa ja kierouttaa sen. 
Mä tunnen liian monta ihmistä, joka vihaa omaa kehoaan koska se ei ole laiha. Kauniita ja älykkäitä ihmisiä, jotka vihaavat itseään koska yhteiskunta on asettanu jonkin säädöksen sille mikä on kaikkien mielestä kaunista? Mitä helvettiä oikeesti? Miten helvetissä joku tai jokin voi määrätä sen mitä mä pidän kauniina tai hyvännäköisenä? Miten kukaan voi luulla että kaikki pitää tätä yleismaallista ideaa sinä oikeana? Miksi sana lihava on haukkumasana ja laiha kertoo kauneudesta?
Mikä siinä on, että ihmiset oppii tän kaiken jo lapsena? Me opetetaan se niille, ja ne kasvaa kieroon, vihaavat itseään ja pahimmassa tapauksessa vahingoittavat itseään tai tappavat itsensä. Mitä kukaan näistä lapsista ikinä teki ansaitakseen tän paineen ja ajatuksen "sä et voi olla hyvä jos et ole laiha" myrkyttämään mieltä?
Älkää jooko vihatko kehojanne. Te olette kaikki kauniita.

PERJANTAI

 Tää päivä ei oo mahtava vain siksi että tänään on perjantai, vaan siksi että tää perjantai on mahtava, jos tossa nyt on mitään järkeä. Päivä alkoi hienosti, raastoin itseni ylös punkasta ja pakotin itseni suihkuun. Sää oli hyvä ja lumisadekin verrattain lämmintä.
 Iltauoka kruunasi koko päivän. Hernekeittoa ja liikaa raakaa sipulia. Se sipuli suoraansanottuna pisti mun sieraimiin ja söin sitten sen hernarin vedet silmissä mutta hyvällä ruokahalulla. Tämän jälkeen vuorossa oli salaattia ja fetaa (voisin elää salaatilla ja fetalla) ja lasillinen valkkaria. Ensimmäistä kertaa elämässäni maistoin hyvää viiniä. Hyvin outo kokemus. Ruoan jälkeen oli vuorossa tietenkin suihku ja sauna. Sauna on aina puhdistava kokemus, myös hengelliseltä puolelta. 
 Tänään kävi mielessä pari ideaa tarinoille. Panteismia ja noitavainoja, steampunkia??? Siistiä, ainakin pään sisällä. Inspiraationa vanhat visiot maanalaisista kirjastoista ja magiasta sekä mm. Dishonored-peli. Ongelma on aina siinä, että keksin enemmänkin maailmoja, niissä toimivia järjestelmiä ja sääntöjä enkä niinkään itse tarinoita. Ehkä mun pitäis niputtaa nää ideantyngät kasaan ja kattoa mitä siitä tulee.
 Tajusin tänään kanssa Skypessä että kuinka ikävä mulla on Veraa (tyttöystävä) vaikka nähtiin vaa kuus päivää sitten. Se makaa vaa himassa kipeenä, raukka. Tää tajuaminen sai mut myös ymmärtämään miks oon ollu, hmm, vähän ärtyisä tän viikon :D Aika lällyä hei.
 Nyt musaa. Jos arvelet tietäväsi musiikkia mun makuun ni pistä kommenttia. Ite oon helvetin laiska etsimään uutta.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pikkupätkiä päivästä

 Kuten aamuisesta blogauksesta huomannette tänään vitutti ja väsytti ja kaikki (myös minä) saivat kärsiä siitä. Mutta se lienee historiaa. Hyvä ruoka ja hetki aikaa rauhottua tekee ihmeitä.

 Sitä huomaa tällasina päivinä miten paljon verensokeri ja unensaanti vaikuttaa siihen miten näkee maailman ja käyttäytyy. Ketään ei varmaan huvita nähdä ärtynyttä ja huumorintajutonta teini-ikäistä Villeä valittamasta siitä, kuinka pikkusisko pilasi päivän menemällä aamulla suihkuun ennen häntä. Tosi outoa huomata miten pienet asiat jotka eivät ärsyttäisi "tavallisena" päivänä saavat mut raivon partaalle huonona päivänä.

Kuuntelen nykyää tosi, tosi, tosi vähän musiikkia. Nyt tosin soi kauhee määrä Walt Ribeiron orkesteriversioita pop-kappaleista. Nää on ihan sairaan siistejä. Löytyy myös Spotifysta!

 Huomenna se taitas olla MTG:tä (keräilykorttipeli) kavereiden kesken Jaarlilla. Ootan innolla, katotaan vielä jos vaikka saisin uuden pakan huomiseksi! Siitä tuli loppujen lopuks ihan siisti ja simppeli.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Ahh, internetin aiheuttamaa draamaa. Heti tuli valitusta mun blogitekstistä :((((( Jos jollakulla on jotain valittamisen aihetta mun vinkumisesta ni antaa tulla vaa.
Vituttavat asiat osa 1

 Erittäin hyvin raivostuttava asia elämässä on ihmiset, mutta erityisen raivostuttava ihmistyyppi on se, joka ei maksa velkojaan. Raha niille kyllä kelpaa, mutta takaisin maksamisessa kestää aina vähän turhan kauan. On rasittavaa antaa omaa rahaansa jollekulle joka lupaa kyllä maksavansa huomenna, ylihuomenna, viikon päästä tai "sitten kun saa rahaa" ja kysellä sitten kuukauden päästä että olisko nyt sitä rahaa.
 "Sitten kun saan rahaa" on suora vale. Kyllä sen näkee, rahaa tulee ja menee tasasta tahtia. Itse puin hiljaa nyrkkiä taskussa kun toinen ostaa itselleen turhaa paskaa, joskus jopa ihkuttaa siitä minulle. Mitä helvettiä? Maksa velkas ennen ku rupeet ostelemaan mitään turhaa!
 Sitten on itse se perimisprosessi. Millä kavereilta voi periä velkoja? Jopa ystävällinen huomautus asiasta saa kaverin näkyvästi ärsyyntymään. Tällainen blogiavautuminen saa ne varmaa raivon partaalle. Arvatkaa mikä saa mut raivon partaalle? Ne eurot jotka tuntuu päivä päivältä enemmän kusetukselta ku velalta. 
 Jos luulet ettet pysty maksamaan velkojasi, ala laskemaan sitä rahamäärää joka on kulkenut käsiesi läpi sen jälkeen kun otit velkaa ja mietipä että kuinka paljon siitä tarvitsit. Mieti mitä kaikkea sait velkarahallasi. Mieti sanaa "velka". Se tarkoittaa, että otat lainaa tiukan paikan tullen ja maksat heti kun pystyt.
 Anteeks nyt vaan jos mielipiteeni veloista ärsyttää, mutta kun läheisen kaveri on sille velkaa 80€, itelle kaverit ~40€ ja kaikkialla kaikki kaverit velkaa toisilleen satunnaisia summia alkaa itse kultakin loppua kärsivällisyys.
Hyvää iltaa. Tein just tällasen ryhmäpaineen takia huhhuh

Kirjotan huomenna jotain tosi filosofista. Stay tuned!

Hyvää yötä.